Tässä artikkelissa pohdin asioita, joita lähes jokainen aloitteleva bloggaaja todennäköisesti kohtaa. Asioita, jotka liittyvät strategian valintaan, kohderyhmän ja aihealueiden valintaan ja epäuskoon siitä, onko kukaan kiinnostunut lukemaan kirjoituksiamme. Pohdin myös, kuinka helposti voi olla hukassa itseltään asiakkaiden ja läheisten keskellä. Ja mietin, voisivatko lukijat antaa vinkkejä siihen, mistä aihealueista kannattaa kirjoittaa. Että en olisi ihan hakoteillä.
Tätä kirjoittaessa mielessä pyörii
Olenko ainoa bloggaaja, joka näitä miettii?
Vai, onko tämä niin yleinen asia, että pohtiminen on kliseenomaista?
Olenko ihan hölmö, kun prosessoin näitä asioita julkisesti?
Toistanko itseäni, kun pyörin saman aihepiirin ympärillä useammassa artikkelissa?
Olenko juuttunut paikoilleni?
Pitäisikö lopettaa artikkelin kirjoittaminen ja vaikka koko blogi ennen kuin täysin munaan itseni?
Perustin blogin tammikuussa. Ensimmäisiä valmisteluja sen suhteen tein jo viime lokakuussa, mutta muut asiat veivät sen jälkeen ajan. Ensimmäiset artikkelin julkaisin tammi- helmikuun vaihteessa. Artikkeleissa Miten aloitan muutoksen, Onko muutos helppoa, ja Mistä haaveilet pohdin syitä siihen, miksi halusin olla bloggaaja ja aloittaa blogin kirjoittamisen ja kuinka blogi liittyy henkilökohtaisiin tavoitteisiini ja muutostarpeisiini.
Artikkelissa Onko sisälläsi monsteri pureudun syihin, joiden vuoksi itsetuntoni ei aina ole paras mahdollinen ja usko siihen, että voisin olla bloggaaja, jonka teksteistä joku voisi olla kiinnostunut, on välillä koetuksella.
Joitakin artikkeleita olen kirjoittanut yrittäjyyteen ja muihin blogini aihealueisiin liittyvistä asioista.
Perustin blogin osaksi yritykseni nettisivua. Se, että blogi on siellä, on alusta asti vähän kaihertanut mieltäni. Haluan kirjoittaa yrittäjyyteen ja työllistämiseen liittyvistä asioista, mutta myös henkilökohtaisia pohdintoja. Olen miettinyt, onko blogi oikeassa paikassa.
Into oli alussa kova ja kirjoitin varastoon monta ajastettua julkaisua. Julkaisin artikkeleita suunnilleen kerran viikossa. Kyselin jo tekniseltä yhteistyökumppaniltani toisen blogi perustamisesta.
Ja sitten tuli seinä vastaan
Kolmeen viikkoon ei ole syntynyt mitään tekstiä ja ahdistus on saanut vallan
Muut kiireet eivät ole ainoa syy tähän. Tuli täydellinen uskon puute. Ja lopullinen ymmärrys siitä, että en ole toiminut lukemieni ja saamieni ohjeiden perusteella. En ole miettinyt loppuun asti kohderyhmää, julkaisustrategiaa, enkä muita asioita, joita työssänikin koulutan tuleville yrittäjille. Samat asiathan pätevät blogin suunnitteluunkin.
Toisenkin oivalluksen olen tehnyt. Minulla taitaa olla kaksi erilaista todellisuutta. Oikea ja kuviteltu. Kuvitellussa todellisuudessa olen osannut hyödyntää digitaalisesti hankkimiani asiantuntijapalveluja sivuilta tiiakonttinen.fi ja maikkimarjaniemi.fi olen opiskellut bloggaamista, osaan kirjoittaa mielenkiintoisia artikkeleita ja saan siitä pientä lisätuloakin. Olen perehtynyt terveelliseen ruokavalioon ja jumppaohjeisiin, aloittanut liikkumisen, saanut painoa pudotettua ja sen myötä myös lonkkaongelman tasapainoon.
Olen onnistunut löytämään ajankäytöllisesti sopivan tasapainon itseeni panostamisen, työn ja perheen välillä. En ole enää hukassa enkä hakoteillä.
Huomaan kuvitelleeni, että kun oikein kovasti ajattelen näin, asiat toteutuvat itsestään.
Oikeassa todellisuudessa näin ei ole. Olen vähän hukassa ja hakoteillä. Vaikka tiedän, että asioiden eteen on tehtävä töitä, jatkan kuvittelemista ja odotan, että kaikki tapahtuu omia aikojaan.
Ortopedi totesi viime viikolla lonkkaongelmistani keskustellessamme, että vielä ei ole leikkaamisen aika, mutta auttaisi kovasti, jos rupeaisin kuntouttamaan lonkkaa ja saisin painoa vähän pudotettua. Ensimmäinen ajatukseni oli, että niinhän minä olen tehnyt jo muutaman kuukauden ajan. Kotiin ajaessani vasta myönsin itselleni, että enhän minä ole mitään tehnyt. Olen vaan kuvitellut tekeväni.
Ajattelen näköjään yhä, että panostan itseeni ja uusiin asioihin ja itseeni ”sitkun” työt ja perheasiat antavat myöten. Laitan aina hyvin mielelläni kaikki muut asiat etusijalle. Ettei vaan tarvitsisi kohdata itseään.
Työssäni osaan johtaa itseäni ja ajankäyttöäni ja olla tehokas, mutta itseni kanssa olen hukassa.
Tässä vaiheessa lukija saattaa ajatella, miksi kirjoitan sekavia. Miksi kirjoitan yhtä aikaa ja sikin sokin useammasta asiasta- bloggaamisesta ja henkilökohtaisesta muutoksesta. Mitä tekemistä niillä on toistensa kanssa?
Tätä mietin välillä itsekin. Minun päässäni blogi, sen aiheiden valinta ja omien ruokailu- ja liikuntatapojen muuttaminen kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Blogin perustaminen on yksi osa henkilökohtaista muutosta. Yksi askel suunnitelmassa, jossa teen uusia asioita, astun mukavuusalueen ulkopuolelle, teen asioita, joista olen kuvitellussa todellisuudessani haaveillut.
Uskoin alussa ja uskon vieläkin, että kun kuvaan henkilökohtaista muutosta blogissa, saan paremmin aikaiseksi. Ja toivon, että bloggaaminen voisi jossakin vaiheessa olla pieni lisäansion lähdekin.
Nyt kuitenkin pohdin, mihin suuntaan lähden blogiani rakentamaan ja toivon, että saisin tähän vinkkejä myös lukijoilta.
- Perustin blogin osaksi yritykseni nettisivuja. Onko yrityksen sivu oikea paikka?
- Heikentääkö esimerkiksi Onko sisälläsi monsteri – artikkelin ja nyt esillä olevan artikkelin sisältämä epävarmuus ja avautuminen uskottavuutta yrittäjyyden kouluttajana ja sparraajana?
- Kenelle suuntaan blogini?
- Voiko blogissa olla sekä yrittäjyyttä käsitteleviä artikkeleita että henkilökohtaisia asioita?
- Onko blogin aihealue sillisalaatti?
- Keskitynkö yrittäjyyttä ja työllistymistä ja niihin liittyviä asioita käsitteleviin artikkeleihin?
- Keskitynkö omiin pohdintoihin ja sekalaisiin asioihin?
Mikä on järkevää?
Näihin kysymyksiin otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja ajatuksia ja mitä tahansa kommentteja ja näkökulmia.
Viimeisimmät kommentit