Kevytyrittäjyys on käsitteenä ollut viime aikoina  paljon esillä. Siitä on liikkeellä monia erilaisia käsityksiä. Eri viranomaisillakin on siihen omia näkökulmiaan.

Olen omasta mielestäni ollut käsitteen sisällöstä melko hyvin perillä jo aiemminkin.  Päättyneen syyskauden aikana olen kuitenkin työssäni päässyt pureutumaan aiheeseen entistä syvemmälle. Olen kouluttanut yrittäjyyttä suunnittelevien ja haaveilevien  lisäksi yrittäjämäisestä työskentelystä haaveilevia.  Heitä varten ja heidän kanssaan olen selvittänyt asiaa monelta kantilta.

Tämän pureutumisen tuloksia haluan tässä artikkelissa jakaa muillekin.  Kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö.  Vaikka asiaa on pitkästi, haluan esitellä tässä yhdellä kertaa kolme eri tapaa toimia ns. kevytyrittäjänä. 

Lähteenä olen käyttänyt mm. seuraavia tahoja:  ukko.fi , eezy.fi, odeal.fi,  Op-kevytyrittäjä,  Pellervo.fi- Osuuskunta työnantajana  sekä  linkin ytk.fi/ohjeet-ja-tuki/oppaat alta löytyvä Kevytyrittäjän työttömyysturvaopas.

Tuon esille myös asioita, joita eri tahojen asiantuntijat ovat kertoneet. Mukana on myös omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni ja tulkintojani hankkimastani tiedosta.

Jos olet kiinnostunut, hanki vielä lisää tietoa ja osallistu koulutuksiin

Jos kevytyrittäjyys on suunnitelmissasi, voit käyttää tämän artikkelin tietoja hahmottaessasi kokonaisuutta ja vertaillessasi eri vaihtoehtoja.  Omaan tilanteeseesi liittyvät asiat on aina syytä tarkistaa tarvittavilta viranomaisilta vielä erikseen.

Muista kuitenkin, että onpa toteutustapa mikä tahansa tässä kuvatuista, on tiedettävä ja selvitettävä, keitä asiakkaat ovat, mitkä ovat heidän tarpeitaan, miten voit vastata heidän tarpeisiinsa, onko heitä riittävästi, mikä on markkina-alueesi, kilpailutilanne, kuinka markkinoit, kuinka organisoit toiminnan jne.  Samoja asioita, joita on mietittävä, kun yleensäkin miettii yrityksen perustamista.

Tässä kuvaamani asiat ovat vain jäävuoren huippu. Suosittelen lämpimästä, että jos asia kiinnostaa, osallistu johonkin koulutukseen, jossa asioita käsitellään. Eri puolilla Suomea on yrittäjyyskoulutuksia, Haaveiletko yrittäjyydestä koulutuksia, Kevytyrittäjyyskoulutuksia jne. Lähiopetuksena, verkkokoulutuksina ja niiden välimuotoina. TE-palvelujen järjestämät koulutukset löydät täältä.   Yhteistyökumppanini koulutukset näet tästä linkistä.

Mitä kevytyrittäjyys sitten oikein on?

Kevyyrittäjyys on sana, jota käytetään usein ainakin silloin, kun puhutaan

• Työskentelystä laskutuspalvelujen kautta (mm. ukko.fi, eezy.fi ja odeal.fi ja  monia muitakin palveluja on olemassa)
• Työosuuskunnassa tehtävästä työstä
• Osuuspankin tarjoamasta kevytyrittäjyyspalvelusta

Termin kevytyrittäjyys on ottanut käyttöön  käsitykseni mukaan yksi laskutuspalveluja tarjoava taho.  Sitä käytetään nykyään kuitenkin usein tarkoitettaessa muitakin tässä artikkelissa esiin tuomiani työskentelytapoja. Vaikka kaikissa vaihtoehdoissa ei edes perusteta yritystä. Käsite synnyttääkin mielestäni  helposti harhaanjohtavia mielikuvia.

Kevytyrittäjyys- käsitettä käytetään monesti tietämättä, mistä oikeasti puhutaan.  Kaikki omasta mielestään kevytyrittäjänä toimivat eivät itse asiassa tiedä, ovatko he juridisesti yrittäjiä vai eivät.  Eivätkä sitä, kuinka heidän kohdallaan verotus, arvonlisävero, eläketurva, työttömyysturva jne toimivat.

Onko kevytyrittäjä juridisesti yrittäjä?

Vastaus kysymykseen on: ei ole  ja on. Riippuu siitä, millä tavalla työskennellään ja mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. 

Laskutuspalvelujen kautta työskentely

• Laskutuspalvelun kautta työskentelevä hankkii itse asiakkaat, hinnoittelee itse tuotteensa käyttäen apuna laskutuspalvelun  työkaluja ja kirjoittaa itse laskut palvelun järjestelmän kautta. Kun työ on tehty ja asiakas maksanut laskun, laskutuspalvelun kautta saadaan palkka tehdystä työstä
• Tätä kautta työskentelevä ei perusta omaa yritystä. Työ tehdään laskutuspalvelun tarjoajan y-tunnuksen alla. Siksi vähän vierastan tässä yhteydessä sanaa kevytyrittäjäyys. Yritystä kun ei perusteta.
• Työsuhteessakaan  laskutuspalvelun tarjoajaan laskutuspalvelua käyttävä ei kuitenkaan ole.
• Työskentelymuoto on jossakin yrittäjyyden ja työsuhteen välimaastossa. Siinä mielessä kevytyrittäjyys on ehkä jollakin tavalla tilannetta kuvaavakin ilmaisu.
• Verottajan silmissä laskutuspalvelun kautta toimiva on palkansaaja. Tuloverotus menee aivan samalla tavalla kuin työsuhteessa olevilla.
• Vähäisen liiketoimintaan perustuvaa arvonlisäverottomuutta laskutuspalvelun kautta työskentelevä ei voi hyödyntää. Tämä on tullut joillekin yllätyksenä. Vaikka toiminta olisi kuinka pienimuotoista tahansa, hintoihin lisätään arvonlisävero, silloin kun kyseessä on alvillinen toiminta, koska palvelun tarjoaja on arvonlisäverollinen. 
• Vuosi pari sitten tehtiin päätös, jonka mukaan laskutuspalvelun kautta työskentelevän on itse huolehdittava eläketurvastaan. On otettava yrittäjän eläkevakuutus, jos sitä määrittelevät ehdot ja rajat toteutuvat. Työeläkejärjestelmän piiriin tätä kautta työskentelevä ei kuulu.
• Työttömyysturvan terminologiassa laskutuspalvelun kautta työskentelevä määritellään yrittäjäksi. Jos työtön työskentelee laskutuspalvelun kautta, hänen on selvitettävä TE-toimistolle, onko työskentely sivu- vai päätoimista ja jos se on sivutoimista, onko hän oikeutettu työttömyysturvaan. Jos päätös on myönteinen, päiväraha maksetaan ns. soviteltuna ottaen huomioon työtulot.
• Työttömyysturvaan liittyvä työssäoloehto ei kerry laskutuspalvelun kautta työskenneltäessä.
• Jos työskentely edellyttää suurehkoja investointeja, ei laskutuspalvelu ole välttämättä paras vaihtoehto. Palvelun kautta voi kierrättää lähinnä joitakin tarjottavaan palveluun liittyviä materiaali- ym. kuluja.  Laskutuspalvelut informoivat tästä asiasta hyvin nettisivuillaan. Isommat investoinnit jäävät henkilökohtaiseksi kuluksi.
• Laskutuspalvelu on helppo vaihtoehto mm. niille, jotka tekevät itsenäistä työtä esim. eläkkeen, opiskelun, kotiäitiyden tai – isyyden tai muun vastaavan kautta. Työttömyyden ohella työskentelevällä byrokratiaa on vähän enemmän.

Työskentely työsuuskunnassa

• Työosuuskunta on osuuskunta, jossa on vähintään 7 jäsentä.  Jos jäseniä on vähemmän, jokainen on  statukseltaan yrittäjä.  Kun jäseniä on 7 tai enemmän, kukaan ei omista yli 15 % yrityksestä, mikä on työttömyysturvaan liittyvässä lainsäädännössä yksi yrittäjyyden kriteereistä.
• Työsuuskunnassakin hankitaan asiakkaat pääsääntöisesti itse, hinnoitellaan itse ja tehdään lasku itse. Palkka maksetaan, kun asiakas on maksanut laskun.
• Poikkeuksiakin on. Työosuuskunnissa on usein mahdollisuus osallistua myös työosuuskunnan hankkimien työkeikkojen tekemiseen.  Tilanne vaihtelee melko paljon eri osuuskunnissa.
• Työskenneltäessä työsuuskunnan puitteissa liitytään useinmiten osuuskunnan jäseneksi. Jotkut työosuuskunnat tarjoavat työskentelymahdollisuuden myös ei jäsenille. Silloin toiminta on lähellä laskutuspalvelujen toimintaa.
• Osuuskunnat päättävät itsenäisesti, keitä ne haluavat jäseniksi, mikä on jäsenmaksu ja mahdollinen liittyismaksu ja kuinka jäseneksihakeutumisprosessi etenee.
• Yleensä työosuuskunnat toivovat jäseniltään sitoutumista osuuskunnan toimintaan, yhteisöllisyyttä ja halua kehittää toimintaa ja myös osuuskunnan kautta yhdessä tarjottavia palveluja. Osuuskunnat saattavat olla tässäkin suhteessa kuitenkin erilaisia.
• Työosuuskunnan kautta tai lukuun tehtävästä työstä tehdään yleensä työsopimus ja työntekijä on työkeikan ajan työsuhteessa osuuskuntaan.  
• Jos työtön työskentelee työosuuskunnassa, hänen on kuitenkin hyvä selvittää TE-toimiston kanssa, onko toiminta pää- vai sivutoimista ja onko hän tarvittaessa oikeutettu työttömyysturvaan.
• Laskutuspalvelusta toiminta poikkeaa siinä, että työ kerryttää työttömyysturvaan liittyvää työssäoloehtoa.
• Eläkejärjestelmässäkin työntekijä kuuluu työeläkkeen piiriin. Itse ei tarvitse eläketurvasta huolehtia.
• Työosuuskunnissa työsopimuksen tehneillä työntekijöillä on oikeus työsuhteeseen lakisääteisesti liittyvään työterveyshuoltoon.
• Verottajankin  näkökulmasta työosuuskunnassa työskentelevä on palkansaaja.
• Koska työ tehdään työosuuskunnan y-tunnuksen alla, ei pienimuotoisuuteen liittyviä helpotuksia voi arvonlisäverojärjestelmässä ottaa huomioon.
• Työosuuskunnan kautta työskenneltäessäkään ei siis luonnollisestikaan perusteta yritystä.
• Jos työskentely edellyttää isompia investointeja, ei työosuuskunta ole välttämättä paras mahdollinen vaihtoehto. Periaate on sama kuin laskutuspalveluissa ja mm. mahdolliset laitehankinnat jäävät henkilökohtaisiksi kuluiksi.
• Niille, jotka haluavat myydä omaa osamistaan ja ammattitaitoaan perustamatta yritystä ja verkostoitua muiden toimijoiden kanssa, olla osa yhteisöä jne, työosuuskunta on hyvä tapa työskennellä.
• Kevytyrittäjyys ei ole mielestäni tätä palvelua parhaiten kuvaava sana.

Osuuspankin tarjoama kevytyrittäjyys

• Tämä on tässä artikkelissa esiin tuomistani vaihtoehdoista ainoa, jossa  perustetaan yritys. Ihan oikea yritys. Toimitaan oman y-tunnuksen alla.
• Kevytyrittäjyyttä tämä on siitä näkökulmasta, että Op tarjoaa palvelun, jolla se helpottaa yrittäjän hallinnollista taakkaa ja ottaa vastineeksi itselleen tietyn provision. Tekee yrittämisestä siitä näkökulmasta kevyempää.
• Palvelua sinänsä esitellään tarkemmin täällä , siksi en paneudu siihen nyt yksityiskohtaisesti. Tuon tässä esiin asioita, jotka liittyvät tämän vaihtoehdon valinneen yrittäjyyteen sinänsä.
• Koska tämän vaihtoehdon valitseva perustaa yrityksen, hän
  • On kirjanpitovelvollinen 
  • Verotus toimii ennakkoverojärjestelmän kautta
  • Verotuksessa voi hyödyntää kaikki yritystoimintaan liittyvät kulut. Mitään ei jää omalle kontolle.
  • Voi halutessaan hyödyntää arvonlisäverotuksessa pienimuotoisuuden ja ottaa huomioon ns. alarajahuojennukseen liittyvät asiat. Mahdollista alvittomuutta kannattaa kuitenkin pohtia eri näkökulmista.
  • Huolehtii itse eläketurvastaan, muusta vakuutusturvasta ja työterveyspalveluista.
  • Jne, jne eli hoitaa kaikki asiat, joita yrityksen perustajan yleensäkin on otettava huomioon
• Osuuspankki  vaan tekee tietyt asiat yrittäjän puolesta. Kaikkea  ei tarvitse itse muistella.
• Yrittäjäriski on  yrittäjällä itsellään.
• Jos tämän vaihtoehdon valinnut on perustamisvaiheessa työtön ja haluaa toimia työttömyysturvan näkökulmasta sivutoimisena yrittäjänä, hän on aivan samalla viivalla kuin nekin, jotka perustavat yrityksen itse ilman mitään kevytyrittäjyyspalveluja. Hän voi hyödyntää yrittäjyyskokeilun eli ns. neljän kuukauden mallin, pyytää senkin jälkeen päätöstä toiminnan sivutoimisuudesta tai heti sen jälkeen tai myöhemmin päättää siirtyä päätoimiseksi ja hakea alkavan yrittäjän starttirahaa, jos sen ehdot täyttyvät.
• Toki tällainen yrittäjä voi heti alusta asti myös päättää aloittaa päätoimisena ja hakea starttirahaa, ennen toiminnan aloittamista, jos starttirahan ehdot täyttyvät. Tai aloittaa yrittämisen ilman minkäänlaisten tukien hakemista.
• Tällainen yrittäjä ei eroa siis millään tavalla muista yrityksistä. Hän vain ostaa palveluja niiden tarjoajalta. 
• Ainoa ero on siinä, että tämä palvelu on tarkoitettu ensisijaisesti  ammatinharjoittajille, joilla on ns. yhdenkertainen kirjanpito. Eli yhden henkilön pyörittämille pienille yrityksille.
• Sana kevytyrittäjyys kuvaa tätä palvelua mielestäni melko hyvin. Perustetaan yritys, mutta hallinto saadaan kevyempänä. 
• Eri tahoilla olen nähnyt keskusteluja siitäkin, eroaako tämä palvelu jollakin tavalla siitä, että ostaa kaikki taloushallinnon palvelut tilitoimistolta ja keventää sillä tavalla omaa taakkaansa. Tätä kannattaa itse kunkin miettiä.

Työttömyysturvaan, yrittäjyyskokeiluun ja starttirahaan liittyvistä asioista löytyy lisää tietoa Te-palvelujen sivuilta. Tähän liittyviä asioita olen sivunnut aikaisemmin lyhyesti blogiartikkelissani Uskallatko yrittää

Omia ajatuksiani kevytyrittäjyys- sanasta ja kevytyrittäjyydestä

Käsitteitä ja toimintatapoja voisi mielestäni selkeyttää jollakin tavalla.  Niin, että ei tarvitsisi pitkiä sepustuksia siitä, mitä kevytyrittäjyys on, mitä se ei ole ja kuinka mikäkin viranomainen asian näkee. 

Syksyn aikana mietin monesti sitäkin, miksikäs sitä sitten kutsutaan, kun perustaa itse suoraan yrityksen ilman tässä kertomiani tapoja. Onko kevytyrittäjyyden vastakohta ”raskas” yrittäjyys, varsinainen yrittäjyys, oikea yrittäjyys vai mikä.  Sanaa etsin monesti, kun kävin eri vaihtoehtoja opiskelijoiden kanssa läpi. Vaikka nuo termit sisältävät vähän humorististakin näkökulmaa ehkä, oikeaa termiä olen hakenut ihan tosissani.

Entä jos olisi vain yrittäjyyttä, olipa se sitten kevyttä tai ”raskasta”, sivutoimista tai päätoimista. Yrittäjyyttä, joka tuo täyden elannon tai ei.  Ja jos se ei tuo koko elantoa, ei olisi mitään monimutkaisia järjestelmiä ja lausuntoja siitä, saako siinä vaiheessa jotakin tukea, jos yrittäjällä ei ole muita tuloja. Järjestelmä, joka motivoi yrittämiseen ja tukee tarvittaessa sellaisia yrityksiä, joilla on menestymisen mahdollisuuksia.

Toimenpiteitä tähän suuntaan on tehtykin, mutta byrokratiaa on vielä kuitenkin vähän liikaa mukana.