Otsikon kysymykseen voimme varmasti jokainen vastata: Ei ole helppoa. Ei ainakaan minulla. Aloitin ensimmäisen blogiartikkelini “Kuinka aloitan muutoksen” kirjoittamisen lokakuussa.  Olin intoa täynnä ja varma, että alkuvuoteen mennessä on tapahtunut jo paljon.  Parin viikon ajan olinkin tehokas, ostin mm. mehulingon ja aloitin terveelliset elämäntavat vihermehuinnostuksella.

Blogin suunnittelusta innostuneena päätimme yhteistyökumppanini Teamprogin Muhosen Jarkon kanssa laittaa samalla nettisivuni uusiksi. muutta ne uudelle pohjalle ja sijoittaa blogin osaksi sivuja.  Alkoi siis nettisivujen tekstien päivitys samalla.

Lokakuun ajan puhkuin intoa ja tein paljon.

Ja sitten kaikki muutos pysähtyi kuin seinään.  Aloittamani artikkeli jäi odottamaan, sivujen päivitystekstit jäivät vaiheeseen, mehulinko kiipesi siivouskomeron ylähyllylle ja kaikki jatkui entisellään.  Mitään muutosta ei tapahtunut marras-joulukuun aikana.

Miksi näin kävi?

  • Innostuin  tapani mukaan liikaa ja ajattelin, että nyt tapahtuu paljon ja nopeasti.
  • Hyvänä esimerkkinä liiasta innostumisesta on vihermehun juonti. Ostin kaikenlaisia vihanneksia ja tein liian tuhteja mehuja.  Yhdessä vaiheessa jääkaapissa oli vain kaalia ja join äkkiseltään monena aamuna ison lasin kaalimehua. Sen jälkeen luulin jo tosissani, että minua pari vuotta sitten vaivannut ja sairaalassakin pari päivää pitänyt suolisto-ongelma oli palannut ja olin huolissani.  Kunnes osasin yhdistää vaivat liialliseen äkilliseen kaalin juontiin.  Siinä vaiheessa mehulinko kiipesi komeroon ja sanoin sille, että tavataan taas ensi vuonna.
  • Olin myös ajoittanut muutosprosessin käynnistämisen kiireisimmän sesongin alle. Marras-joulukuussa koulutin päivisin ja iltaisin ja ohjasin sekä lähi- että verkko-opetuksessa olevia opiskelijoita. Kahden kuukauden aikana koulutin kymmeniä ja kymmeniä tunteja ja ohjasin noin 70 opiskelijan työskentelyä.
  • Aikaa ja energiaa ei jäänyt mihinkään uuteen. Kun tulin kämpille tai kotiin haalin nälissäni ja väsyneenä jääkaapista, mitä löytyi ja lösähdin sohvalle katsomaan Sinkkuelämää ja vastaavia ohjelmia. Kaupasta ostin pikku herkkuja, koska tarvitsin mielestäni hemmottelua.

Entä nyt?

  • Vuoden alusta otin itseäni niskasta kiinni ja jatkoin lokakuussa pysähtynyttä prosessia. Hioin sivujeni tekstejä, kirjoitin blogiartikkeleita ja esitin Jarkolle paljon sivujen viimeistelypyyntöjä. Aina tuli jotakin uutta mieleen. Kiitänkin tässä Jarkkoa ammattitaitoisesta työstä ja raudanlujista hermoista minun suhteeni.
  • Lopulta annoin Jarkolle sivujen ja blogin julkaisuluvun.

Mitä sitten tapahtui?

  • Käteni tärisivät jännityksestä, kun  kirjoitin Facebookiin päivitystä, jossa kerroin blogista. 
  • Sen jälkeen nukkumaan ruvetessa sain melkein ahdistuskohtauksen, sydän pamppaili ja päässä pyöri

Mitä minä olen mennyt tekemään, ei tästä tule mitään, voisinko vielä perua, en minä osaa kirjoittaa kiinnostavia juttuja, blogista tulee sillisalaatti, nyt menee maine. Sain tosissani tehdä töitä rauhoittaakseni itseni.

    • Huomasin, että jo alakouluaikoina korvien väliin tarttunut huonommuuden tunne nousi yllättäen taas pintaan. Tunteen, miksi minä en ole samanlainen ja kuin muut, miksi minä olen huonompi, aiheuttivat aikanaan kansankoulun opettajat silloisilla opetustavoillaan. 
    • Opetustavat jättivät pienen herkän ja aran tytön sieluun sellaisia haavoja, että muistot ovat tänä päivänäkin voimakkaita.
    • “Blogiyön” tunteina kaikki sen aikaiset ahdistuksen tunteet pyörivät mielessä. Blogin julkaiseminen aiheutti aivan odottamattoman tunnemyrskyn ja kaivoi siihen sinänsä liittymättömiä asioita esiin.
    • Jossakin vaiheessa haluan  kirjoittaa noiden kokemusten pohjalta artikkelin. Vaikka tiedän, että menneisyys ei saa määrittää tätä päivää, eikä tulevaisuutta, haluan  pohtia asiaa. Pohtia, kuinka paljon jotkut asiat voivat vaikuttaa siihen, millaisia me olemme ihmisinä ja yrittäjinä. Kuinka me käyttäydymme eri tilanteissa. Sitä ennen haluan kuitenkin hankkia aiheeseen liittyvää taustatietoa. Enkä puida vain omia kokemuksiani.
    • Seuraavissa artikkeleissa en halua märehtiä menneitä, vaan kirjoittaa asioista, jotka mielestäni liittyvät yrittäjyyteen ja itsensä elättämiseen ja asioista, joiden on oltava kunnossa, jotta jaksamme yrittää ja ansaita elantomme. Siksi aihekirjo vaihtelee yrittäjyyden faktoista työllistymisen keinoihin ja hyvinvoinnista tasapainoiseen elämään jatkuvaa muutosta unohtamatta. 
Liity postituslistalle

Liity postituslistalle

Saat tiedon sähköpostiisi, kun julkaisen uusia blogipäivityksiä

Kirjeen tilaus onnistui