Yrittäjyys- tekisinkö jotakin toisin, jos aloittaisin nyt vai toimisinko samalla tavalla?

Yrittäjyys – mitä se merkitsee minulle? Tekisinkö jotakin toisin, jos aloittaisin nyt? Mitä olen oppinut tähän mennessä, miten jaan kokemuksiani taas kerrran opiskelijoille eli tuleville yrittäjille? Miten yrittäjyys näkyy minun tulevaisuudessani, kuinka kehitän yritystäni?

Mm. näitä olen miettinyt viime päivinä, kun olen siirtynyt lomavaiheesta työvaiheeseen. Tämän elokuun aikana olen miettinyt ja muistellut asioita poikkeuksellisen paljon. Yrittäjän lomaa ja omaa suhdettani siihen pohdiskelin artikkelissa Loma-voiko yrittäjä olla lomalla? Mummin pikkumiehen koulunaloitus kirvoitti koko joukon omia lapsuusmuistoja artikkelissa Mummin pikkumiehellä alkaa koulu.

Olen muistellut ja tuumaillut vähän väliä töiden lomassa. Sama fiilis jatkuu edelleen. Nyt pohdinnassa on ollut yrittäjyys ja siihen liittyvät muistikuvat, kokemukset, tuntemukset ja tulevaisuuden ajatukset. Melkein tekisi mieli pohtia, mistä tällainen mielenmyllerrys johtuu. Sen jätän nyt kuitenkin tekemättä.

Nyt on vaan sellainen tunne, että haluan tehdä jonkinlaisen yrittäjyyden välitilinpäätöksen. Pohdin tässä artikkelissa muutamia yksittäisiä tilanteita, joihin liittyy voimakkaita tuntemuksia ja asioita, joita tekisin toisin ja joita tekisin samalla tavalla uudestaankin.

Tilannekuvia matkan varrelta

• Oli 15.10.2001- yritykseni virallinen perustamispäivä. Seisoin Helsingissä Kontulan metroasemalla pankkiautomaatilla. Oli syyslomaviikko ja aloitin yritystoiminnan lomailemalla perheen kanssa sisareni luona. Nostin rahaa ja katsoin pankkitilini saldoa. Ei siellä monta satasta ollut. Tunteeni olivat hyvin ristiriitaisia. Osa minua huusi sisäisesti ” Oletko hullu, kun tähän hyppäsit ja onko viisasta aloittaa lomailemalla?”. Toinen osa sanoi ” Et ole ollenkaan hullu. Näinhän sen piti mennäkin. Yksi syy miksi yrittäjyys on nyt vuorossa on, että voit itse suunnitella aikataulusi ottaen lasten lomat huomioon”. Sama ääni muistutti minua myös, että Finnveran laina tulee tilille seuraavalla viikolla ja ensimmäinen työkeikkakin on sovittu.  Nostin vähän rauhallisemmin mielin rahaa voidakseni maksaa poikieni Carting-ajelut. Hetki on kuitenkin piirtynyt ikuisesti mieleen, vaikka olin varautunut hyvin yrityksen käynnistysvaiheeseen. Opiskelijoillekin olen korostanut alkurahoituksen, asiakashankinnan ja paineensietokyvyn merkitystä.
• Sama fiilis toistui vuoden päästä- vuoden 2002 syyslomalla. Olimme tajunneet, että ensimmäiset poikaset lentävät kohta pesästä.  Jos haluamme kerran elämässä lähteä koko perheenä etelänlomalle, se on tehtävä nyt. Järjestimme rahoitusta ja lähdimme Kyprokselle. Vietin yritykseni yksivuotissyntymäpäivän ulkomailla. Olo oli nytkin vähän ristiriitainen- mietin, onko järkevää lähteä reissuun velaksi. Oloa helpotti vähän, että yksi yhteistyökumppani soitti sillä viikolla ja sovimme vähän pitemmästä keikasta. Muistutin itselleni myös, että olen laskenut tarkkaan tulevien kuukausien rahanriittävyyden.  Matka oli onnistunut ja oli tosiaankin ensimmäinen ja viimeinen koko perheen voimin lasten kotona ollessa tehty ulkomaanreissu.
• Ensimmäisen pitemmän työkeikan vähän kauemmaksi sain muistaakseni vuonna 2002. Edessä oli parin kuukauden mittainen koulutus Kannonkoskella reilun tunnin ajomatkan päässä.  Aamuisin sinne ajellessani mietin monesti, onko järkevää tehdä keikkaa näin kauas. Sitä seuranneet vuodet ovat kuitekin opettaneet, että tällä alalla töitä on oltava valmis tekemään pääsääntöisesti muualla kuin kotipaikkakunnalla. Kun työ on mielekästä, liikkeelle lähtee ihan mielellään. Joskus yöllä huonolla kelillä ajaessa on tosin käynyt mielessä, kuinka lähellä se Kannonkosken keikka olikaan.  Reissutyöstä olen kirjoittanut artikkellissa Yrittäjän reissutyö.
• Reissutyöhön liittyy muistikuva tilanteesta, jossa hetken jo pohdin, onko korvieni välissä kaikki kunnossa. Ajoin yöllä pimeällä syrjäisellä savolaisella tiellä kotiin päin. Allani oli miehelläni silloin ollut ikivanha musta amerikanrauta Pontiac. Ketään ei tullut vastaan. Väsytti. Itseäni piristääkseni lauleskelin omatekoista laulua, jossa yrittäjyyden ritari ajaa öisillä teillä jakamassa kansalle yrittäjyyden jaloa sanomaa. Ajamastani autosta kun tuli mieleeni Ritari Ässän auto. 

Mitä tekisin nyt toisin?

Tilannekuvien lisäksi olen pohtinut asioita, joita tekisin toisin, jos nyt aloittaisin yrittäjänä.

• Jos aloittaisin nyt, antaisin yritykselleni lyhyemmän nimen. Koulutus- ja Yrityspalvelu Riitta Vaittinen ei mahdu monissakaan lomakkeissa yrityksen nimelle varattuun tilaan. Eikä sitä ole helppo muistaa oikein.
• Miettisin kokonaisuuden alusta asti  erillisenä yrityksenä. En toimisi pelkästään asenteella, että olen ammatinharjoittaja, jolle yrittäjyys on  keino elättää itsensä.  Tarjosin muutaman vuoden ajan työkeikkaa monelle muullekin yrittäjälle, mutta silti näkökulma on ollut jollakin tavalla ammatinharjoittajamainen.  Nyt mietin tilannetta muutaman vuoden päähän ja pohdin, onko yrityksessäni mitään myytävää. Vastaus on yksinkertaisesti EI OLE. Ei kukaan halua ostaa minua ja minähän se yritys olen. En osaa äkkiseltään sen tarkemmin sanoa, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Lähtisin kuitenkin rakentamaan kokonaisuutta yrityksenä, johon muodostuu oman ja kumppanien työpanoksen ohelle jonkinlaista lisarvoa. Yritystä, jossa voisi jossakin vaiheessa olla jotakin myytävääkin.
• Eläisin ns. suu säkkiä myöten eli sopeuttaisin huolellisemmin yksityispuolen kulut yrityksen tulojen mukaan.  Tulot ovat vaihdelleet eri vuosina paljon. Muutaman villkaan toiminnan vuoden aikana opin ehkä vähän liian hyvälle. Tilanteen muuttuessa en  reagoinut muutokseen riittävän nopeasti.
  Ajattelin, että kyllä se taas tästä vilkastuu, kyllä voin elää entiseen tapaan. Rahankäyttömme ei ole koskaan ollut suurta, mutta tarkempi talouden tasapainottaminen olisi ollut tarpeen.  Kassavirtaa olen aina seurannut tarkkaan, mutta tietyn siirtymävaiheen ajan syyllistyin ehkä vähän tulojen ylioptimistiseen arviointiin.
• Strategisia valintoja olisi pitänyt tehdä jo  aikaisemmin kuin niihin päädyin.  Markkinat muuttuivat vauhdilla ja muutoksessa pitää pysyä mukana. Minulla strateginen valinta oli oman koulututustuotannon laajamittainen lopettaminen ja muiden toimijoiden yhteistyökumppaniksi siirtyminen. Odotin ehkä vähän liian kauan ennen kuin tein päätöksiä.

Mitä tekisin samalla tavalla uudestaan?

Kaiken muun tekisin uudestaan samalla tavalla. Valitsisin saman alan ja teksisin samoja töitä. Rakastan työtäni. Aikuisten kouluttaminen, valmentaminen, ohjaaminen ja neuvominen on juuri sitä mitä haluan tehdä. Vaikka työ vielä pois kotoa, se antaa niin paljon, että  tilanteen pystyy  hyväksymään.

Yrittäjyys on asia, joka on lähellä sydäntäni. Yrittäjyys merkitsee minulle itsenäisyyttä, vapautta, mahdollisuutta toimia omien arvojeni mukaisesti ja mahdollisuutta valita yhteistyökumppanit omien mieltymysteni mukaan. Yrittäjyys on asia, jonka haasteet ja epävarmuudet oppii vuosien varrella hallitsemaan.

Mitä haluan tehdä tulevaisuudessa?

Yrittäjyys on toivottavasti mukanani vielä pitkään.  Pari – kolme vuotta toivottavasti melko täysipainoisesti ja senkin jälkeen osana kokonaisuutta. Työkeikkoja haluaisin myös Etelä-Suomeen voidakseni olla lähempänä mummin pikkuväkeä.  Eläkkeenkin ohella haluan jollakin tavalla jatkaa yrittäjänä töitä niin pitkään kuin voimia ja kysyntää riittää.  

Valmentamisen, ohjaamisen ja neuvomisen ohella toivon kirjoittamisen olevan  kokonaisuudessa mukana. Ja tuovan joskus pienen lisän eläkeläisen kapeaan leipään.  Se aika ei ole juuri nyt, mutta haluan kehittää kirjoittamistaitoa sinänsä ja löytää keinoja tulonhankkimiseen kirjoittamalla. 

Olisi mukava kuulla muidenkin yrittäjien ajatuksia siitä, mitä tekisivät toisin, mitä samalla tavalla ja miten he kokevat yrittäjyyden.